Törmäsin Facebookissa Gloria-lehden artikkeliin ”Käsinojat ysäriltä ja vinkit parhaan sohvan valintaan”. Huomasin, että jutun kirjoittaja sisustussuunnittelija Laura Räihä oli epähuomiossa unohtanut listaltaan yhden varteenotettavan vaihtoehdon – uudelleenverhoilun.

Jos haluat lukea Glorian jutun, löydät linkin blogin alalaidasta.

Sisustusfilosofia ”sisusta rakkaudella hyvää vaalien” on syy miksi haluan kertoa hieman uudelleenverhoilusta ja verhoilijoista ammattikuntana.

”En puutu ammattilaisten työhön”

Pari vuotta sitten pyysin ystävältäni maistelusessiota verhoilusta. Diane pitää vintagekauppaa miehensä kanssa Liverpoolissa ja verhoilee myyntiin ”pelastamiaan” runkoja.

Olin todella innoissani päästessäni oman nojatuolini kimppuun. Todellisuudessa minulla ei ollut mitään käsitystä miten suuri työ yhden pienen tuolin verhoilussa voi olla. Kuvittelin hoitavani homman yhden viikonlopun aikana mentaliteetillä ”ta-daa, pikku juttu”.

Totuus? Jälkikäteen tuo kaikki kuullostaa huonolta vitsiltä. Kahden viikon uurastuksen, hermojen kiristymisen, sormenpäiden kipeytymisen ja lopulta ”ei-niin-upean” tuloksen jälkeen päätin, etten toiste puutu ammattilaisten työhön.

Mestari – ansaittu titteli

Yhteistyöni Tuijan verhoomon kanssa on ollut opettavainen matka. Olen seurannut hänen työskentelyään ja aiempi kommentti ammattilaisuudesta on vain vahvistunut seuratessani erilaisten verhoilukohteiden valmistumista. Viimeisimpänä näistä mainitsen Sara Hildénin museon julkitilan penkit, jotka ovat itse Ben af Schulténin suunnittelemat.

Ymmärrän nyt paremmin käsityöläisten koulutusportaat – oppipoika, kisälli ja mestari. Mestariksi ei synnytä, se ansaitaan pitkällisen oppimisprosessin kautta. Titteliä ei nykyään saa ikälisä-tyylillä; vaikka verhoilisit seuraavat 50 vuotta, se ei tee sinusta mestaria.Taustalla on koulutus, mestarien valvomat työssäoppimisjaksot ja jatkuva harjoitus, joiden summana työn laatu paranee. Vaihe vaiheelta kisälli valmistautuu mestarin tutkintoon, jonka lopputulos arvioidaan tarkkoja kriteereitä noudattaen – kaikista ei ole tähän.

Käsityö on kallista, se on kaikkien tiedossa. Käsityöläiset eivät kuvittele rikastuvansa työstään, vaan toivovat saavansa sen avulla jokapäiväisen leipänsä. Tuijan kaltaisten verhoilijoiden tuntipalkka lähtee 50 eurosta ylöspäin, mutta todellisuudessa kaikkia työhön kuluneita tunteja ei voida laskuttaa asiakkaalta. Rakkaus ammattiin auttaa jaksamaan tiukkojakin aikatauluja sekä kestämään epäsäännöllisen palkkatulon tuomat haasteet.

Tuolin rakenne määrää hintarakenteen

Se, mistä verhoilun hinta kokonaisuudessaan koostuu on monimutkainen prosessi, eikä siihen ole standardivastausta, vaan jokainen kohde on yksilö. Mestareilla on ammattiylpeytensä ja he haluavat seisoa työnsä takana, joten he eivät mielellään tarjoa pikafixausta, vaan pitkäkestoisen ja laadukaan vaihtoehdon.

Työn hinnoittelu on avautunut minulle Tuijan opastuksella ja pystyn kertomaan suuntaa-antavan arvion, jos minulta sitä kysytään. Messuilla käydessämme, saimme lukemattoman määrän hintakyselyjä, joten minunkin oli opeteltava papukaijamainen vastaus kysymykseen ’mitä verhoilu maksaa’.

Mukanamme on ollut kahdenlaisia nojatuoleja – toinen, perinteisesti jousitettu versio sekä yksinkertaisempi remmi & patja-tyyppi. Jos työ tehdään alusta loppuun, noiden kahden välinen hintaero on karkeasti tupla.

Jousitetut istuimet vaativat mielettömän määrän työtunteja osakseen; karkeasti arvioiden nojatuoli vie puolisen viikkoa, kun sohvaan vierähtää koko viikko, jos ei toistakin. Tähän rakennusvaiheeseen ei ole oikotietä, vaan se on täysin manuaalista työtä. Istuin on rakennettu kerros kerrokselta, jotta se kestäisi ajan hammasta ja olisi mukava käyttää . Istuessamme tuoliin, useimmille meistä tämä ei ole itsestäänselvyys, onhan se kovin arkipäiväinen esine.

”Voi herran jumala miten kallis” vai sijoituskohde?

Totuus on se, että kaikki kohteet eivät ole ammattimaisen uudelleenverhoilun arvoisia. Kierrättäjän näkökulmasta tämä on karua ja rikkoo monen sisustajan unelman edullisesta ja yksilöllisestä vaihtoehdosta.

Mielestäni toisarvoisten ja tiensä päässä olevien tuotteiden kanssa on hyvä harjoitella verhoilua. Yllätyksenä kuitenkin saattaa tulla sinulta puuttuvat työkalut sekä verhoilutarvikkeiden ja -materiaalien hinta. Omalle koekappaleelleni kertyi hintaa noin 150 euroa – rahan olisi mielestäni voinut käyttää parempaankin tarkoitukseen! Voihan toki olla, että kohde edustaa jollain tapaa kulttuuriperintöä tai sillä on merkityksellinen tunnearvo omistajalleen, tällöin hinta muuttuu toisarvoiseksi.

Uudelleenverhoilu on selkeästi ekologinen vaihtoehto ja samalla erinomainen keino lisätä sisustuksesi yksilöllisyyttä. Verhoilu kannattaa, jos istuimen tarkoitus on sinulle tärkeä – sen kokoluokka ja mukavuus ovat kohdillaan ja runko on laadukas. Vaihtoehtoisesti sen status saattaa olla korkea ja tyyli makuusi sopiva, kuten designtuotteet. Näiden esimerkkien myötä ”voi herran jumala miten kallis” muuttuu sijoitukseksi.

Sopivan kokoinen ja käyttäjäystävällinen nojatuoli kestää normaalikäytössä 5-10 vuotta, joten päivää kohden henkilökohtaiselle mukavuudelle hintaa ei juurikaan kerry. Otetaan esimerkiksi nojatuolin verhoilu, joka maksaisi lempikangastasi käyttäen 500 euroa. Käytät tuolia päivittäin seuraavat viisi vuotta eli päivää kohden kuluksi jää 28 senttiä – onko se kallista?

Design-tuotteeseen pätee edellisen lisäksi kunnostusta seuraava arvonnousu. Ostaessasi uuden nojatuolin normikaupasta, jo kotiin vietäessä sen arvo on romahtanut. Ostaessasi design-tuolin, hinta muuttuu kulloisenkin muodin mukaan eli arvottomaksi se ei muutu, vaan jää odottamaan seuraavaa aallon harjaa.

Videoprojekti verhoilutyön etenemisestä

Pari kuukautta sitten valmistauduimme Habitaren Antiikki 16-messuille. Halusimme tuoda esille messuosastomme kautta kahden yrityksen yhteistyön ja erilaisen vintagesisustamisen vaihtoehdon. Tuija pakkasi mukaan materiaaleja, työkaluja ja perinteistä verhoilua edustavat jousitetut nojatuolit. Toinen niistä oli runkovaiheessa, näyttäen luurangolta ja toinen valmiiksi verhoiltu. Muut osastollamme näkyneet tuotteet edustivat eri tyylien valmiita töitä.

Halusimme esitellä verhoilutyön saloja ja nostaa sen arvostusta esitettävän videon avulla. Projektiin lähti mukaan ihanan positiivinen nuorimies nimeltä Aleksi Ranta. Hän valmistelee media-assistentin lopputyötään Tredussa.

Aleksi kuvasi videota vielä täysin keskeneräisellä Pajalla, päivästä päivään. Videon nauhoittaessa hyödynsimme aurinkoiset elokuun päivät ja roudasimme huonekaluja ympäri Hiedanrannan maastoa, Aleksin samalla ottaessa kuvia verkkosivuja varten. Ornäsin sohva, Askon pöytäsetti sekä vaaleansininen teaksohva, ovat muutamia niistä mainitakseni.

Projekti jäi kesken minun ja Tuijan muuttokiireiden takia, mutta raakaversio siitä oli messuvieraiden ihasteltavana. Projekti tullaan viimeistelemään loppuvuoden aikana ja se tulee nähtäväksenne sekä meidän että Tuijan sivujen kautta. Me pokkaamme syvään Aleksin suuntaan ja kiitämme erinomaisesta panoksesta – tästä miehestä kuulette vielä!

Kangas – valinnan vaikeutta

Millainen kangas on hyvä valinta? Se riippuu täysin kohteesta ja sen käyttötarkoituksesta, tähän ei ole yhtä oikeaa oppikirjavaihtoehtoa.

Vintagesohvan keltainen ”mummolaromantiikkaa” edustava kangas muuttuu sinertäväksi kymmenien eri vaihtoehtojen joukosta. Nyt se on väriensä ja muotonsa puolesta helppo yhdistää monenlaiseen sisustukseen – uudelleenverhoilu teki siitä ajattoman. Halutessasi voit lukealisää verkkokaupastamme http://popupvintage.fi/tuote/ornas-sohva/.

Valitessasi kankaita, omat mieltymykset ja sijoitusympäristö ovat tärkeitä kriteereitä. Vintage- tai antiikkituolien verhoilussa oikea valinta tuo esille tavalla tai toisella aikakauden tyylin ja mallin muotoilun. Yhden mielestä alkuperäistä on kunnioitettava ja toinen haluaa yllättää – silkka makuasia siis.

Tuotteisiimme on käytetty huippulaatuisia kankaita, hinnasta ei ole tingitty. Ammattilaisten käyttämien kankaiden hinnat alkavat 40 eurosta, itselleni mieluisimmat tuntuvat olevan reilun sadan euron paremmalla puolella.

Tänä päivänä bulkkiväriä edustava harmaa ei ole meidän ensimmäiseksi tarjoamamme vaihtoehto, sillä uskomme yksilöllisyyteen – tämä on asia, mitä me valinnoillamme haluamme viestittää.

Värejä ei tarvitse pelätä, vaan miettiä sitä, miten se saadaan yhdistettyä muihin kodin väreihin. Yleisohjeena on, ettei pintamateriaalin valinnassa kannata säästää – miksi maksaa käsityöstä, jos pennejä venytetään ulkonäön tai laadun kustannuksella?

Esimakua tulevista projekteista

Minä ja Tuija jaamme työtilat ja yritämme kehittää yhteistyötämme suuntaan, jossa asiakaskin pääsee hyötymään tästä. Tarkoituksemme on tarjota uniikkeja vaihtoehtoja ja palvelua, millä erottaudumme joukosta eduksemme.

Etsitkö sinä vintagetuotetta, jota ei tunnu löytyvän? Onko sinulla tila, joka kaipaa vintagetuotteen antamaa piristysruisketta, muttet ole varma mikä olisi sopiva vaihtoehto? Tai ehkä pidät myymämme tuolin muodosta, muttet kankaasta? Kaikissa näissä tapauksissa, me voimme auttaa sinua näiden ongelmien kanssa – ota yhteyttä.

Kuvasta näkyy ’lepakonnahkojen’ värimaailma – melkoinen värien ilotulitus.

Aloitamme uniikkien tuotteiden suunnittelun eli ns. one-off projektit, joista ensimmäinen on käynnistynyt tällä viikolla – legendaarinen Butterfly chair eli Lepakkotuoli tulee saamaan uuden nahkapäällisen ryijyn innoittamana.

Näihin syksyisiin väreihin on hyvä lopettaa.

Mukavaa marraskuun alkua,

-Jaana-

 

Pääset Glorian juttuun klikkaamalla tästä:

http://www.gloria.fi/artikkeli/sisusta/tallainen-trendikas-sohva-juuri-nyt