Matkamme on kulkenut Tammisaaresta Porvoon kautta Loviisaan. Päätämme Kuninkaantien nostalgiareissun ankkuroimalla Rellun parkkiin saarelle, tarkemmin sanottuna Kotkaan. Tässä postauksessa osallistumme kotkalaiseen kesän megatapahtumaan – tuulta purjeisiin!

O-H-O-Y, reivatkaa purjeet, saavumme Kotkan Meripäiville!

Kotka on yksi Suomen tärkeimmistä satamakaupungeista, sillä logistisesti sen sijainti on optimaalinen Venäjää silmällä pitäen. Meren läheisyys on muovannut kaupunkia ja historiasta löytyy selkeitä jäänteitä ruotsalaisten ja venäläisten vallasta. Täältä ja tänne on aina seilattu ja merimieskultturi antaa leiman kaupungille useine satamineen, merenkulkuopistoineen ja merimieskapakoineen.

Meren läsnäoloa ja sen vaikutusta kaupungin elämään on haluttu juhlistaa järjestämällä tapahtuma – Kotkan Meripäivät. Ensimmäiset Meripäivät järjestettiin jo vuonna 1962 ja tämän vuotinen tapahtuma oli 51. kerta tapahtuman historiassa – katso alla Ylen videon ensimmäisistä Meripäivistä (klik Yle).

Vuonna 1962 kävijöitä oli 30.000, joten jo tuolloin tälle tapahtumalle oli tilausta. Nykyään nelipäiväisessä tapahtumassa vierailee vuosittain reilu 200.000 kävijää ja se onkin Suomen toiseksi suurin yleisötapahtuma Porin Jazzin jälkeen. Meripäivien näyttämönä toimi tänä vuonna Kantasatama ylväine satamanostureineen, johon pääsee helpoiten paikallisjunalla.

 

Maailman suurimmat ja kauneimmat purjelaivat tapaavat

Maailmankuulu purjelaivojen paraati The Tall Ship Races on nykyään vuosittainen tapahtuma, jonka lontoolainen Bernard Morgan kehitteli vuonna 1956 kilpailun muotoon. Se tunnettiin vuoteen 2003 saakka nimellä The Cutty Sark Tall Ship Races mainostajansa mukaan.

Kilpailu syntyi halusta juhlistaa purjelaivojen aikakautta sekä tarpeesta ylläpitää purjelaivoihin liittyviä merimiestaitoja. Tapahtuma agitoikin vuosittain satoja nuoria mukaansa, sillä sääntöihin kuuluu, että vähintääkin puolet miehistöstä tulee olla 15-25 vuotiaita nuoria.

Etappeja löytyy maailman suurimmista satamakaupungeista ja joka 4.vuosi purjehdus tapahtuu Itämerellä. Tänä vuonna Kotkasta tuli yksi näistä etapeista kymmenen vuoden tauon jälkeen ja satamasta löytyikin yli 50 aluksen kavalkadi. Tapio Rautavaaran lauluma: ”Laivat puuta, miehet rautaa, hiio-hoi” ei päde tähän kavalkadiin, vaan matkalle on lähtenyt niin puisia kuin rautaisia purjealuksia.

Osassa näkyy aito, kovan merenkäynnin jälki ja osaan astuttaessa on riisuttava kengät. Yhdistävä tekijä on köysi, sitä riittää! Kuinkahan monta kilometriä sitä on käytetty isoimmissa purjealuksissa?

Tämän vierailun myötä Meripäivien ajankohta muuttui heinäkuun puoleen väliin ja lähes viikon kestänyt tapahtuma keräsi kävijöitä reilu 300.000 antaen alueen ekonomialle kaivatun piristysruiskeen.

Perjantaina näiden purjelaivojen kansainvälinen miehistö esittäytyi paraatissa, josta ei väriä ja ääntä puuttunut. Oli mielenkiintoista seurata miten eri maiden miehistöt esittäytyivät yleisölle. Alueellinen identiteetti oli helposti poimittavissa – Itä-Eurooppa vs. Etelä-Amerikka!

Tutustu alueen historiaan käymällä Vellamossa

Satama-alueelta löytyy puuveneiden rakentamisesta kertova näyttely sekä kaupungin ylpeys, Merikeskus Vellamo moninaisine näyttelyineen. Ilmari Lahdelman suunnittelema rakennus on mielenkiintoinen jo itsessään, eikä sitä tarvitse etsiä, sillä se erottuu jo kauas viistoine kattoineen.

Vellamoon on tänä vuonna pystytetty uusi näyttely, jonka esineistö ja tarinat kertovat Karhulan Lasin mielenkiintoisesta historiasta vuosilta 1889-2009. Näyttely kattaa Alvar ja Aino Aallon Maailman Näyttelyitä kiertäneet teokset, arkiset lasipullot sekä astetta erikoisemmat tuotteet, kuten bakeliitti. Näyttely tarjoaa kiinnostavan nostalgiamatkan niillekin, jotka eivät ole vannoutuneita lasitaiteen ystäviä.

Lasimestarin eli Karhulan tehdasalueella toimineen henkilöstöravintolan tiloissa oli aikoinaan kiinteä lasinäyttely. Lasin läsnäolo oli kovin arkista, eikä monikaan vierailija osannut sitä arvostaa. Esimerkkinä tästä on kuvan kultainen Coke-pullo, joka on ainoa esine, joka itselleni on satojen taideteosten joukosta jäänyt selkeästi mieleen. Tämän näkeminen lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen oli täynnä jälleennäkemisen riemua!

Vellamosta löytyy useita meriaiheisia näyttelyitä sekä historiaa kaupungin tärkeimmistä työllistäjistä, mm. puuteollisuuden suurnimistä – Enso, Ahlström ja Sunila. Enson vaikutus näkyy selkeästi Kotkansaarella, kun Ahlström ja Sunila ovat enemmänkin Karhulan puolelta tuttuja. Sunilan tehtaista ja sen asuinalueesta on tehnyt kuuluisan sen suunnitellut Alvar Aalto, josta kirjoitinkin postauksen pari kuukautta sitten.

Kaupungin historia täydentyy tunnettujen musiikkojen melodioilla – Harmony Sisters, Juha Vainio ja Veikko Lavi. Kuuluisuuksien listaan pääsevät myös kirjailija Toivo Pekkanen ja kuvataiteilija Martta Wendelin, joista löytyy jälkiä myös Kotkansaaren puistoista.

 

Kierrä puistoja tai kuuntele musiikkia

Kotkalaiset puistot ovat niittäneet kunniaa viime vuosien aikana ja osaan niistä vieraillakseen ei tarvitse lähteä pois Kotkansaarelta. Muutaman kilometrin säteellä löydät mm. Katariinan, Sapokan, Sibeliuksen ja Isonpuiston, joista jokainen on omanlaisensa taideteos.

Isonpuiston keskellä on kaupungin vanhin rakennus, 1800-luvun vaihteessa rakennettu ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko, joka säilyi ainoana vahingoittumattomana rakennuksena Ruotsinsalmen taisteluista. Kuvassa näkyvä lähes kolme metrinen Virpi Kannon ’Elämän tanssi’ on puiston uusimpia veistoksia.

Kantasataman puolelta kaupungin maisemia voi käydä ihailemassa Palskilta eli Palotornin vuorelta, jonka tunnistaa helposti O-H-O-Y kyltistä. Haukkavuoren näkötornista näkee kauemmas merelle, kirkkaalla säällä aina Venäjälle kuuluvaan Suursaareen saakka.

Meripäiviin kuuluu musiikki ja vielä jokunen vuosi sitten siihen kuului kuoroille tarkoitettu Merimieslaulufestivaali. Vaikka tämä perinne on nyt romutettu, tapahtuman musiikkitarjonta on runsasta ja maksullisten mukaan mahtui myös runsaasti viihdyttäviä ilmaiskonsetteja.

Merta Kotkassa ei tarvinnut ihailla vain saarelta käsin, vaan laineille pystyi heittäytymään vaikka lauluristeilyn kyydissä saaden samalla tilaisuuden nähdä Kotkaa mereltä käsin. Jos pelkona oli merisairaus, mutta vankka halu astua laivaan, päivää pystyi paistattelemaan s/s Hyökyn kannella, jonka ankkuri oli tiukasti paaluun sidottu.

Positiivinen jälkimaku

Entisenä kotkalaisena olen vieraillut Meripäivillä kymmeniä kertoja. Tapahtuma on aina tarjonnut hauskaa ohjelmaa, mutta sen yleisilme ei ole aina ollut yhtä positiivinen. Tämän vuotinen tapahtuma yleisöennätyksineen oli merkittävä saavutus ja järjestelyt tuntuivat toimivan hienosti! Hatunnosto Kotkalle mielettömän upeista järjestelyistä, tällaisille Meripäiville on ilo tulla kauempaakin!

Kotkan jälkeen suuntaan Rellun keulan meren ääreltä sisämaata kohden. Matkan anti on ollut mieleenpainuva ja sää on suosinut matkalla. Mietityttää, voiko vielä joku paikka tai tapahtuma ylittää odotuksemme…?

Seuraavaksi sukellamme historialliseen, mutta samalla urbaaniin ympäristöön…