Kaapelitehtaan Retro, Vintage & Design Expo tarjoaa kahdesti vuodessa kattauksen vanhaa suomalaista designia.

Suomen 100-vuotisen taipaleen kunniaksi, syksyisen näyttelyn tarjonnasta poimittiin 100 suomalaisen muotoilun helmeä.

Valintaan osallistui ammattilaisia, harrastelijoita sekä satunnaisia vierailijoita. Tarkoitus oli poimia esineitä, jotka kuvastaisivat parhaiten Suomea ja suomalaista designia eri näkökulmista.

Raatilaiset  kokivat valintatehtävän yllättävän vaikeaksi. Messutarjonta on kirjavaa ja erään raatilaisen kommentti olikin seuraava: ”mikä oikein on tarpeeksi hyvää?”.

Osa esineistä ns. myytiin alta, ennen kuin valokuvaus oli mahdollista, joten kuvien puolelta kokoelma kutistui puoleen. Tämä kuvakavalkadi löytyy huomenna Facebookista. Alla aukeaa kokoelman miniversio selityksineen.

Suurkiitos kaikille poimintoihin osallistujille, erityisesti siihen panostaneille  Janne Huttuselle, Jouko Rekolalle ja Katja Weiland-Särmälälle. Katjan omaan TOP10 pääset tästä.

On syytä kiittää myös näytteilleasettajia, jotka tarjosivat vinkkejä valintoihin sekä hienon kattauksen suomalaista design-historiaa!

Suomenkielinen vastine design -sanalle on muotoilu – 

mitä se tarkoittaa eri ihmisille?

Wikipedia kertoo, että määreen rajat ovat moninaiset.  Voidaan sanoa, että tulkintoja on yhtä monta, kuin on tulkitsijoita. Kansainvälisesti huomioita niittäneet muotoilijat erottuvat selkeästi omana ryhmänään. Nykypäivänä Suomen lippu -tunnusta ei voi käyttää miten sattuu, sillä sen laatuluokitukseen on tarkat kriteerit.

Yksi henkilö arvostaa käytännönläheistä muotoilua, joka on mukana arjessa. Toiselle ainoastaan yksilöllisen kaunis arvodesign on huomionarvoista. Molemmat näistä ovat tärkeitä, muotoilu on osa sekä arkea että juhlaa.

Designin arvostamisen kriteereihin vaikuttaa paljolti henkilön taustat sekä sosiaalinen asema. Arvostus voi muuttua iän myötä ja muotoilua voi oppia näkemään uusin tavoin. Monelle suomalaiselle kotimainen design on niin arkista, ettemme edes tajua sen hienoutta. Meillä suomalaisilla on sadan vuoden ajalta paljon mistä valita.

No. 1 – 10 Lasi

Lasi on suomalaisille sydämen asia. Se on osa arkea käyttöesineinä, mutta sitä myös kerätään laajalti. Kotimaisille designelasille annetaan etusija, muun maailman tarjonta jää selkeästi varjoon; Riihimäki, Iittala, Arabia, Karhula, Nuutajärvi, nimet toistuivat usean raatilaisen valinnoissa.

Eläimet ovat toimineet inspiraation lähteenä monelle suomalaiselle muotoilijalle, tämä näkyy myös lasiesineissä, joista esimerkkinä myöhemmin esiintyvät Oiva Toikan linnut.

Kirkas lasi edustaa suomalaisille ajattomuutta, se muistuttaa meitä ympäröivästä luonnosta; metsistä, järvistä ja pitkästä talvesta. Jäätä muistuttava Timo Sarpanevan malja 60-luvulta on selkeä esimerkki tästä.

Yksinkertaiset muodot ja funktionaalisuus ovat tärkeimpiä elementtejä suomalaisen käyttölasin muotoilussa. Teknisesti suomalaiset suunnittelijat ovat olleet edelläkävijöitä ja suomalainen lasi tunnetaan korkeasta laadusta. Aino Aallon kaadin, Bölgeblick” tuli Karhulan Lasin tuotantoon 1930-luvulla. Kuvassa näkvvä väri on harvinaisemmasta päästä.

Myös valaisimissa lasimuotoilu näyttäytyy yksinkertaisina muotoina. Modernismi tulee esiin ajattomuutena. Tällaisia lasin ja metallin yhdistelmiä toi markkinoille – Taito Idman, Aris, Orno, Lival…

No. 11 – 17 Metalli

Suomen historiasta ei puutu tunnettuja nimiä suunnittelijoiden ja muotoiluyritysten joukosta. Tämä näkyy myös kansainvälisissä huutokaupoissa; lasi, keramiikka, valaisimet ja huonekalut ovat arvodesignin haluttua tavaraa.

Kuvan 50-lukuisen Paavo Tynellin Taito Idmanille suunnitteleman valaisimen muoto on yksinkertainen ja rottinkipunos viimeistelee modernin kokonaisuuden.

Joskus muotoilu on niin arkista, ettei sille osaa antaa arvoa.  Kuinka monesta kodista löytyykään Fiskarsia, Fineliä tai Hackmania?

Tuttu Hackmanin juustohöylä on kätevä, mutta suhteellisen tuntematon esine maailmalla, vaikka markkinoita varmaan riittäisi. Mustavartisen juustohöylän on suunnittelut 60-luvulla Bertel Grandberg.

Tuotteen suunnittelu on pitkällisen työn tulos. Vain murto-osaa tuotteista voidaan ensiyrittämällä kutsua ”hyväksi designiksi”.

Ohessa kuva keräilyharvinaisuudesta eli Tapio Wirkkalan 50-luvulla Kultakeskukselle suunnittelemasta maljakon prototyypistä.

Suomalainen 60-luvun korumuotoilu on huomattu myös maailmalla, mm. Eva Hidströmin emalikorut, Pentti Sarpanevan brutalistiset pronssikorut.

Kuvassa Lapponia-nimen alla suunnitelleen Björn Weckströmin sormus. Korut olivat materiaali- ja muotokieleltään edelläkävijämäisiä ja pääsivät mm. Star Wars-elokuvaan.

No. 18 – 19 Muovi

60-luku toi mukanaan uuden aineen, muovin. Sen esiastetta eli bakeliittia valmistettiin jo aiemmin mm. Karhulan Lasin toimesta. Suomalaiset suunnittelijat ottivat muovin omakseen 60-luvulla, joka oli 70-luvun myötä muovin valtakautta. Muovi näkyi myös huonekaluissa, kuten Aarnion, Kukkapuron ja Ratian tuotteissa.

Käyttöesineiden tuottajana Sarvis lienee kaikkien huulilla värikkäine muoviastioineen. Enemmin sisustuksellisista tuotteista esiin nousi Mäkisen peilin ’kukka’, joka ihastuttaa vielä tänäkin päivänä.

Kaija Aarikka on näkyvä naisnimi suomalaisessa designissa. Hänen koruja ja koriste-esineitä löytyy monessa muodossa. Tässä poikkeuksellinen materiaalivalinta hänen uraltaan eli mobile, jossa hän on yhdistänyt muovin ja metallin.

 

No. 20 – 28 Villa, puuvilla, nahka

Kädentaitojen arvostamisen noustessa myös ryijyt, poppanat ja raanut ovat tehneet uutta tulemistaan jo vuosia. Näitä löytyy lattioilta, seiniltä ja uusiokäytössä, mm. sisustustyynyissä, käsilaukuissa ja takeissa.

 Kuvassa klassinen yhdistelmä suomalaista designia Laila Sepän 60-luvulla suunnitteleman ’Simpukat’ -ryijyn johdolla.

Suomalaiset tekstiilit ovat näkyvä osa historiaa,  mm.Finlaysonin ja Tampellan valmistamina. Monet 50-70 -luvuilta tutut kuosit jatkavat elämää uusstuotantona. Yhtenä rakastetuimmista suunnittelijoista nousee esiin Marjatta Metsovaaran nimi.

Muodin nimistä pääsee listalle myös Atelier Riitta Immonen, jonka luomukset värittivät 50- ja 60-lukujen tyylipukeutumista Suomessa.

Marimekko on tunnettu koti- ja ulkomailla kuosisuunnittelusta. Yritys nostaa kaksi vahvaa naisnimeä esiin, omistaja Armi Ratian ja suunnittelija Maija Isolan. Tämä suomalainen merkki näkyy pukeutumisessa, sisustustuotteissa ja jopa Finnairin lentokoneissa.

Mono-tyylinen kenkä löytyi kenkäkauppojen valikoimista vuosikymmenten ajan. Nahkainen, kotimaassa tehty leveälestinen kenkä kesti sukupolvelta toiselle. Suomalaisia ”kengitti” Aaltosen Kenkätehdas 1900-luvun vaihteesta aina 1980-luvulle saakka.

Tove Janssonin mielikuvituksen tuotteena suomalaiset saivat omakseen muumin. Kuvan muumifiguuri on Helena Kuuskosken 50-luvulla suunnittelema ja valmistettu Atelier Faunin verstaalla.

 

No. 29 – 37 Keramiikka

Porvoolaisen Iris -tehtaan tuotteita pääsi listalle kaksikin, sen punasaviset tuotteet erottuvat selkeästi nykytuotannosta muodoilta, värimaailmalta sekä koristelulta. Iriksen lyhyt tarina ajoituu 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen. Sen johtohahmona oli englantilais-belgialainen A.W.Finch, jonka ansioksi luetaan suomalaisen jugend-keramiikan muotoutuminen.

Kupittaan alueella keramiikkateollisuutta kerrotaan olleen jo 1700-luvulta asti. Itse Kupittaan Saven aikajana osuu itsenäisyyden alkupuolelle ja sen tuotanto loppui jo 60-luvulla. Viljo Mäkinen on onnistunut ikuistamaan ajattoman muotoilun ja kuvioinnin, tämä pari voisi olla ’eilispäivän’ tuotantoa.

Suomalaisen keramiikan puolella ei ole Arabian voittanutta, sen lonkerot ulottuvat kaikkialle. Suunnittelijoita on lukemattomia, mutta tässä muutama nimi, jotka nousivat esiin: Franck, Bryk, Muona, Kaipiainen, Orvola, Tomula, Uosukkinen.

Kuvan ’enkeli’-kynttilänjalka on Arabialla työskennelleen Birger Kaipiaisen 60-luvulla suunnittelema. Se on kuitenkin ruotsalaisen Rörstrandin tuotantoa.

 

No. 38 -46 Huonekalut

Alkuperäisten talonpoikaishuonekalujen tarjonta on vähissä ja Suomessa eniten kyseiseen muotoiluun on vaikuttanut Ruotsi.

Modernismin aikakautena Suomeen muotoutui oma tyyli, jolle ei vertaista muualta löytynyt. Vaikutteita toki vaihdettiin, mutta 30-luvulta 60-luvun loppuun Suomi eli muotoilun kultakautta. Silloin myös opittiin kunnioittamaan läheltä saatavia materiaaleja, kuten koivua ja muita vaaleita puulajeja.

Kuvan nojatuolin tyyli on tuttu ’pormestari’, mutta materiaali sitäkin erikoisempi tuohi. Tarinan mukaan kyseinen setti on tehty sota-ajan puhdetöinä, mutta ’ns.tilauksesta’. Käsityön jälki on hienoa ja tuohessa olevia värisävyjä on käytetty ällistyttävällä tavalla hyväkseen.

Tämän vuotisessa Habitaressa tuohi pääsi näkyviin uusien suunnittelijoiden toimesta – vanha materiaali siis tekee uutta tulemistaan!

70-luku näkyi muotojen vallattomuutena. Maskulinisuus tulee esiin hyvin muovirunkoisessa ja täysnahkaverhoillussa ’Pohjola’ -nojatuolissa. 60-luvun puolivälissä sen muotoili Haimille Pekka Perjo.

Lahti on ollut viime vuosisadalla suomalaisen huonekalutehtailun kiistaton keskus ja sen asema on vastaava kuin Arabian keramiikan puolella. Asko on toiminut keulakuvana, vaikka mm. Lahden Puutyö sekä putkifunkkiksen tähti, Merivaara tulivatkin huomioiduiksi omilla maininnoilla. Yksi Askon halutuimmista tuotteista on kuvan 60-lukuinen Ilmari Tapiovaaran Fanett-sarja.

Muotoilun puolella aakkosten ensimmäinen kirjain tuntuu olevan enne – A niin kuin Aalto ja Artek. Pariskuntana, Aino ja Alvar ovat tehneet vaikuttavan pohjatyön suomalaisen designkäsitteen muotoutumiselle. Kyse onkin ollut kokonaisvaltaisesta suunnittelusta, ei niinkään yksittäisistä tuotteista.

Kuvaan on valittu modernismin alkuaikojen tuote Paimion keuhkoparantolan kokonaisuudesta. Kyseessä on tilaa säästävä ja suljettava vaatekaappi vuosilta 1928-33. Mallissa on jotain arkkumaista, sarkistinen huomio sallittaneen. Milloin joku rohkea aloittaa tämän uustuotannon?

 

No. 46 – 50 Muut

Muihin tuotteisiin luen painotuotteet, ilmiöt ja instituutiot eli kaiken muun mikä on vaikuttanut Suomi-designin muotoutumiseen.

Alla klassinen öljyvärityö maalaismaisemasta Väinö Aaltosen maalaamana. Suomessa on vahva taideteollinen osaaminen ja yksi poiminnoista oli Kotilieden kuvituksista tuttu Martta Wendelin ja toinen, Asko – huonekaluja Lahdesta-kirja.

 

Kuten design kaikkinensa, sen arvo on omistajassa, ei itse tuotteessa. Omasta mielestäni kuvassa näkyvä lintuaiheinen grafiikka tuo mieleen Suomen. Työ on arvoltaan vähäinen, mutta siinä on jotain hyvinkin symboolista. 

Viimeisenä, muttei vähäisempänä listalta löytyy Kekkos -juliste.

Urho Kekkonen on mielestäni ollut yksi Suomen näkyvimmistä muotoilijoista. Kaikista hänen aikakaudella tehdyistä valinnoista meidän ei tarvitse pitää, mutta linjanvedoillaan hän muotoili Suomen sellaiseksi, kuin se on tänään.

Uskon, että monen huulilla on juuri nyt legendaarinen: ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…”

HURRAA SUOMI, SUOMALAISUUS JA SEN UPEAT DESIGN-KLASSIKOT!